Tiedättekö sen tunteen kun koet olevasi jumissa omassa elämässäsi?

Se kun päässäsi tiedät kuinka haluat elää ja tehdä,mutta ulkoiset puitteet tai omasta itsestä riippumattomat syyt pitävät vielä aloillaan ja juuttuneena entiseen. Alat kaiken päälle tuntea ärsyyntymistä jalassasi olevaa palloa kohtaan.

Lisäksi voidaan ajatella että elät päässäsi asioiden edellä, tulevaisuudessa. Ja kumminkin pitäisi jalat pitää maassa polvia myöten. Ja koska haluat tulevaisuuteen niin kovasti, unohdat kuitenkin elää tätä päivää. Olet siis jumissa myös ajatuksissasi tulevaan.

Ja missä näkyy tämä päivä? Karvoina lattialla, suurena pykkivuorena ja tiskeinä altaassa. Siksi koska et pysty keskittymään juuri tähän päivään.

Juu, tämmöistä aivoriihtä päässäni pyöritän tällä hetkellä. Olen aina ollut haaveilija, taivaanrannanmaalari, eikä asiat koskaan ole olleet niin hyvin kuin olen toivonut niiden olevan. Mutta nyt minusta vaan tuntuu että tiedän mitä tahdon. Ja tahdon sitä niin kovasti että en jaksa odottaa.

Mutta kärsivällisyyden opettelukin on hyväksi, meille pullamössösukupolven edustajille, jotka olemme tottuneet saamaan kaiken heti nyt tänne.

Eihän ne porkkanan naatitkaan heti huomenna maasta nouse.

Tässä jumittaessani minulla on aikaa odottaa. Ja suunnitella tulevaa.