Tää unelmaelämä pöhnä jatkuu näemmä tänäänkin.

Autoillessani rinteeltä takaisin perustelin ääneen itselleni kaikki puolet maalle muutosta. Haastattelin oikein itse itseäni. Juu, saattahan se vähän hullulta näyttää että nainen puhuu itsekseen auton ratissa. Mutta kylläpä auttaa selkiyttämään ajatuksia. Miten sitä onkaan tyytyväinen tuollasen jutustelun jälkeen itseensä. Miten loistavia valintoja meinaankaan elämässä tehdä! :D

Ja nyt en taas malttais odottaa hetkenpätkääkään, että pääsis taloista kaupantekoon. Vaikka eipä ole vielä ostajaakaan.. Hiivatti, että aika on pitkä..

Voimapotku kahvit hörppäsin tuossa äsken, nyt sais sitten tapahtua että koti olis perjantaita varten kuosissaan. Siivoilun jälkeen mä uppodun unelmineni  sohvaan, lehtien kera.

Hyvällä omalla tunnolla.