Mistähän aloittaisin? Mulla oli tähän selkeä aihe mistä kirjoittaa, mutta nyt se tietenkin katosi kuin pieru saharaan..

Tein taas ylijäämä löytöjä, kersoille ukkeleita, muutama kukkapotti ja maatuska.

Lisäksi pienenpieni pupunen mun kokoelmaan .

Näytöstä ei tullut sittenkään mitään. Ihmettelenkin miksi joku ei vaan tule ja sanoa että mä ostan tän. Mitä hiton salatiedettä se kodin ostaminen on..

Mulla olis jo niin selvät sävelet..oikein kertailen niitä mielessäni ja haaveilen että miten sitten lasken koirat ovesta pihalle ja sulostutan heidän korkea-arvoista seuraansa yhdessä metsässä kävellen.

Lampaat köpittelisivät aitauksessaan ja kanat vois ruopsutella pihalla välillä vapaana. Suunnittelin jo, että siitä vanhasta leikkimökistä tekisin sen kanalan ainakin enshätään. Vaikka tokihan heille pitäis lämpökin saada..no, ehkä ulkorakennuksen johonkin kolkkaan..tai eristetään! :)

Olin tässä eräänä päivänä yllättynyt.

Äijäni oli niinikään äijien kesken pohtinut voiko kanoja pitää taajama-alueella.. ;) Jiihaa! Äijässäni taitaa asua pieni tanskalainen maajussi.. ;)

Lapset oli ihmeissään kun pohdin ääneen että voisikohan kaupungissa pitää lampaita? Eräs keskimmäisistä jannuista kysyi että -Missä? Vastasin että -Tuolla meidän takapihalla.. Olipa pojan ilme aika veikeä..

No, ehkä mää koitan odottaa siihen asti kunnes maalle pääsy järjestyy..ettei vallan cityfarmia tarviis laittaa..

Olen nyt myös omalla kohdallani huomannut tämän pitävän paikkansa: Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.